Muutenkin olen luonteeltani perfektionisti ja monesti huomaan huolehtivani ja stressaavani vähän liikaa kaikista turhista asioista. Esimerkiksi asioista, joita ei ole vielä tapahtunut tai jotka saattavat tapahtua. Lisäksi joidenkin asioiden hoitaminen tuottaa lisästressiä ja helposti "hautaudun" kaikkien tekemättömien töiden ja niistä syntyvien negatiivisten tunteiden alle. Näissä tilanteissa yritän ajatella, että asioilla on tapana järjestyä ja kaikkea ei tarvitse hoitaa heti samantien. Suunnitelmallisuus ja tehokkuus ovat käsitteitä, joita monesti pyörittelen arjessani. On hyvä, että pystyn tarpeen vaatiessa toimimaan tehokkaasti ja tuotteliaasti, mutta huomaan ettei kaikki voi mennä aina niinkuin haluan ja suunnittelen. Luovuus, joka on tärkeä osa soittoa, ei voi tulla pakotetusti ja luovaan tilaan pääseminen ei välttämättä katso aikaa tai paikkaa. Tietynlainen armollisuus omaa tekemistä kohtaan on siis paikallaan. Jotkut soittopäivät vaan ovat parempia kuin toiset ja niin se vaan menee. Aina voi kuitenkin yrittää parhaansa ja ei täällä jaeta mitaleita sille, joka polttaa itsensä loppuun kun ei pysty vastaamaan omiin korkealla oleviin vaatimuksiinsa (jotka täyttääkseen pitäisi olla vähintäänkin joku superihminen).
Muutaman viikon aikana on tapahtunut paljon ja ajatusten ollessa sirpaleina on vaikeaa keskittyä yhteen asiaan täysillä, mikä taas aiheuttaa ongelmia mm. viulunsoiton harjoittelun kanssa. Harjoitellessa pyrin tyhjentämään päästä kaiken muun ja keskittymään vain ja ainoastaan soittamiseen. Kaikenlaiset keskeytykset ja turhat ajatukset päässä estävät keskittymisen ja silloin harjoittelu ei ole niin tehokasta ja hyödyllistä kuin mahdollista.
Rauhallinen harjoitustila ja häiritsevien ärsykkeiden poisto tilasta (puhelin, tietokone) monesti auttavat jo keskittymiseen, mutta joskus päänsisäinen aivomyrsky on niin suuri ettei keskittymisestä tule mitään. Olen huomannut, että kirjoittaminen on auttanut ja ehkä tämäkin postaus on lähinnä itselle kohdistettu omien ajatusten selkiyttämiseksi. :) Monesti teen listoja: to do-listoja, toimintasuunnitelmia asioiden toteuttamiseksi ja esimerkiksi listoja siitä mitkä asiat vievät tällä hetkellä energiaa ja mitkä antavat. Siinä on hyvä kartoittaa ovatko eri puolet tasapainossa, monesti tässä vaiheessa huomaan että energiaa antavia aktiviteetteja tulisi lisätä. Tasapaino, ehkä se on jälleen kerran se avainsana. Ylläri sinänsä, tuonhan jo tiesin, mutta jotenkin se meinaa unohtua.
Omia ajatuksia on myös herättänyt lähiaikoina myös kirja, jonka luin. Viktoria Mullovasta kertova "Rakkaus ja musiikki" on inspiroinut ja antanut uutta potkua soittamiseen. Mullova on Neuvostoliitosta kotoisin oleva viulisti, joka loikkasi länteen 80-luvulla ja on tehnyt mittavan uran maailmankuuluna soittajana (hän konsertoi siis edelleen). Kirjassa avattiin hyvin hänen mielenkiintoista kehityskaartaan musiikin saralla ja myös hänen persoonaansa, joka on monille kuulijoille jäänyt ehkä etäiseksi hänen viileän ulkokuorensa takia. Anyway, kirja oli mukaansatempaava ja kuuntelin hänen esityksiään (joista oli mainintoja kirjassa) Youtubesta ja Spotifystä. Nyt aloitin Dmitri Sostakovichin muistelmat, joka myös sivuaa Neuvostoliitto-teemaa. Mikäköhän muhun on mennyt, aikaisemmin ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta nyt musiikin lähihistoria ja tapahtumat ovat jotenkin alkaneet kiehtoa. :D Hyvä vaan välillä vähän sivistää itseään, mun historian tuntemus on muutenkin niin onnetonta.
Okei, nyt mentiin taas asiasta toiseen. Onnittelut, jos joku on jaksanut lukea jo näin pitkälle. :P Laitetaan nyt lopuksi vielä kuva niin ei ole pelkkää sepustusta tämä juttu. Koru on Cubuksesta, aluksi tykkäsin kovasti mutta sitten taas en. Too much vai sopivasti, mitäs tykkäätte? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti